Valokeilassa: Elokuvan ohjaaja Taru Lappeteläinen, Yhden illan juttu -lyhytelokuva

Taru_Lappeteläinen.jpg

Taru Lappeteläinen, Yhden illan jutun ohjaaja.

 

Mistä syntyi idea? 

Idea syntyi siitä, kun tehtiin Matka-projektia syksyllä ja siihen kirjoitin käsikirjoituksen, jota ei kuitenkaan sitten siihen valittu ja jatkoin myöhemmin sen käsikirjoittamista. Tarina oli mielikuvituksen tuotetta. 

Minkälainen projekti on ollut tähän asti? 

Tosi mielenkiintoinen, opettavainen, mutta aika rankka. Keväällä oli tosi pitkiä päiviä ja koulu oli kuin toinen koti. Tosi paljon oon oppinut kaikista aloista, kuten äänestä ja liikkuvasta kuvasta. Vaikka olenkin ollut vaan ohjaajana, oon päässyt näkemään, mitä tuotannossa tehdään. Ohjauksesta oon oppinut myös tosi paljon ja siitä mitä siihen liittyy. 

Onko leffa fiktiivinen vai perustuuko se omiin kokemuksiin? 

Se on fiktiivinen, tosiasioita on vaan sellaiset omat ajatukset leffan aiheesta, mut muuten ei ole totuusperäinen. 

Onko sinulla ollut epäonnistumisen tunteita elokuvaa tehdessä? 

On, totta kai, varsinkin ohjauksessa. Siinä kaikki kattoo sinua ja kysyy sulta asioita ja sit, kun kaikkeen ei itsekään osaa vastata, niin siitä tulee epävarma ja semmoinen epäonnistunut fiilis, jos ei ole jotain osannut, mut se kuuluu siihen prosessiin. 

Toteutuiko elokuva niin kuin ajattelit sitä käsikirjoittaessa? 

Ei, siis ehkä siitä tuli parempi, koska meillä on nyt äänen jälkitöissä tehty voiceoverit ja se on niin kun ihan uusi lisä. Siihen tehtiin erikseen jälkikäsikirjotus et se muuttui tosi paljon, mutta parempaan päin ehdottomasti. 

Kuinka paljon olet saanut vaikuttaa elokuvaan? 

Tosi paljon, ohjaajana sä saat niin kun periaattessa päättää kaiken. Kaikki mitä minä sanon, toteutetaan. Vaikka opettajat sanoisi jotakin, niin se on silti mun sana, vaikka se olisikin väärin. Se pitää vaan sit oppia erottamaan, että mikä on niin kun sen elokuvan hyväksi. 

Minkälainen sinun työryhmä on ollut? 

Tosi ihana ja varsinkin siellä Loviisassa kuvausviikko sujui tosi helposti. Ei ollut kellään mitään ongelmaa ja oli tosi hyvä ryhmähenki. Nyt jälkitöissä ihmiset tekee omia projekteja, joten on hankala saada kaikkia samaan aikaan kokoon ja pitää yhteyttä, mutta hyvin on toiminut kuitenkin. 

Onko sinulla mitään mottoa tai sanontaa? 

Mulla on joskus ollut jotain mottoja, mut sitten mä oon ollut silleen, että mä oon näitten yläpuolella, et en mä tarvitse. 

-Camilla, Oona & Armi 18J 

Mainokset

Yhden illan juttu -elokuvan ääni-työskentelijöitä. Haastattelussa Aleksi Virolainen ja Niko Santalahti

Aleksi Virolainen ja Niko Santalahti (Nikon kuva: Jasmin Ketola)

 

Aleksi ja Niko, minkälainen projekti on ollut tähän asti? 

A: Aika sekalainen ja työntäytteinen. 

N: Loviisa-projekti on ollut tähän saakka erittäin antoisa, itse olen saanut ainakin paljon uutta oppia irti siitä, miten tällainen tuote saadaan tehtyä. 

Mitä teitte kuvauksissa? 

A: Olin toinen puomioperaattori ja yleinen ääniassistentti. 

N: Olin ykköspuomittaja ja ääniassistentti. 

Mitä teitte jälkitöissä? 

A: Erikoistehosteleikkausta. Piste- ja erikoistehosteiden ero on, et erikoistehosteiden äänet on tosi erikoisia ja esim, pistetehosteiden äänet on ovenavausääniä yms. Erikoistehosteita on käytetty esimerkiksi elokuvan kohtauksessa, jossa henkilölle tulee flashback. Lisäksi olen auttanut muita muissa hommissa sekä tehnyt foyley-studiossa kävelyääniä yms. 

N: jälkitöissä olen pistetehostevastaaja, eli pistetehosteleikkaaja ja -miksaaja, miksaus alkaa tällä viikolla ja joulukuussa on miksauslukko. 

Onko ollut epäonnistumisen tunteita? 

A: Ei, mutta on ollut paineita. 

N: Ehkä se, että ei vältämättä oo uskaltanu kokeilla niin laajasti. En ole esimerkiksi tehnyt radikaalia äänten lisäystä. Heti kun kokeilin pamahtavan oven laittoon jotain exstremempää ääntä, niin tuli semmonen tunne, et ois pitänyt uskaltaa kokeilla muutenkin äänitöissä enemmän. Toki aina pitää mennä elokuvan tyylilaji edellä. 

Mikä on ollut parasta? 

A: Nimenomaan erikoistehosteiden leikkauksen oppiminen ja elokuva äänen oppiminen. 

N: On tosi paljon hyvii juttui, mut parasta on ollut henkilökohtanen kasvu ja kehitys kaiken sen myötä, mitä tää Loviisa-projekti on tuonut. Kuvauksissa ja jälkitöissä osaa asettaa ihan erilaisii standardeja eri prokkiksille, koska työskentely alkaa ammattimaistua enemmän. 

Äänien aikataulu, onko kiire? 

A: On kiire, esim puheäänillä on tosi kiire ja näyttelijät täytyy pyytää uudelleen äänitettäväksi, jotta puhe kuuluisi parhaiten. Tällä viikolla alkaa miksaukset. Miksaus on vaikein prosessi, miksausoppi alkaa kohta ja kestää viikkoja. Se vaatii paljon motivaatiota.  Äänessä täytyy olla jatkumo ja rytmi, jotta katsojat saisi mahdollisimman toden mukaisen kuvan ja olisi itse tilassa mukana. 

N: Tällä hetkellä itselläni ei oo pistetehosteiden kanssa kiire, odotan innolla miksauksen alkamista! 

-Armi & Camilla 18J 

 

 

 

 

 

Otto Färm: Valaisija, Yhden illan juttu

Mikä oli projektissa parasta? 

Oppimiskokemukset, ja teorian soveltaminen. Kalusto toki oli ennestään tuttua, mutta valaisutilanteissa sopivan kontrastin löytäminen kasvoille ja taustoihin kehittyi tasaisesti koko tuotannon ajan. Kuvaaja antoi valaisuun kohtalaisen vapaat kädet, joka itsessään tätä edesauttoi. 

Mitä haasteita kohtasit? 

Haasteet olivat opiskelijatuotannoissa yleisimpiä: Heikko kommunikaatio, kuvat, joissa ajatus valaisusta on hylätty kokonaan, koska ”hieno kuva”, kaluston vähyys ja toiveikas aikataulutus. 

Esimerkkinä kuva, jossa pyöritään huoneessa noin 360 astetta, katto ja lattiat näkyvissä. Tuntui, että kaikille paitsi ohjaajalle, kuvaajalle ja ohjaavalle opettajalle oli selkeää, että kuvaa ei kuitenkaan lopullisessa leikkauksessa käytetä kokonaan. Oli myös selkeää, että kuva on mahdoton valaista, mutta se päädyttiin kuitenkin kuvaamaan. Kuva oli myös vaikea operoida, ja siihen käytettiin muistaakseni kolme kertaa sille varattu aika.  

Haasteita aiheutti myös hyvin pieni valoryhmä, ja selkeiden ohjeiden antamisen vaikeus. 

 

PSX_20181029_130155.jpg

 

Miltä tuntui työskennellä näin isossa projektissa? 

Eihän tämä tuotanto mikään kovin suuri ollut. Kaksi sisälokaatiota ja kaksi ulkolokaatiota, toinen aurinkoisena päivänä ja toinen yöllä on valaisullisesti kovin kevyt, varsinkin kun isoimmat lamput ovat kohtuullisen pieniä päivänvalolamppuja. Tuntui normaalilta duunilta.  

 

Mitä varusteita käytit? 

– Leatherman. Pihdit, veitset, pikkusahat ja sakset tulevat aina tarpeeseen. 

– Mattoveitsi. Nopein tapa kalvojen leikkaukseen. 

– Nipsut, eli pienet peltinipistimet, joilla voi kiinnittää lähes mitä vain mihin vain. Lähinnä niitä käytetään kalvojen kiinnitykseen lamppuihin. 

– Työvaatteet. Mustaa: reisitaskuhousut, huppari tai collegepaita, joskus t-paita. Mustuus estää heijastuksissa näkymisen, myös oudot valoheijastumat. Mukavat vaatteet, joissa on helppo liikkua. Lisäksi lippalakki on aurinkoisempina ulkopäivinä pakollinen. 

– Työhanskat. Lamput tapaavat lämmetä, ja niiden käsittely paljain käsin on vähintäänkin ikävää. Valoryhmässä pääsee myös kantamaan paljon kohtuu painavaa tavaraa, jolloin hanskat nousevat arvoon arvaamattomaan. 

– Sähkökynä, joskus sähkö ei kulje, ja syy pitää löytää nopeasti. 

– Kuusiokolosetit milleissä ja tuumissa. Näitä ei useinkaan valoryhmässä tarvitse, mutta välillä jotain on löysällä tai joku muu osasto on jättänyt työkalut kotiin. 

– Vaihtokärkinen ruuvimeisseli. Tähän pätee sama kuin edelliseen. 

– Rannekello. Olen vastuussa ryhmäni aikataulun pitämisestä, eikä kännykkää kehtaa räplätä jatkuvasti. 

– Radiopuhelin, valoryhmän on oltava omalla kanavallaan, koska kommunikaatio seuraavasta valotilanteesta on jatkuvaa. Nämä saadaan yleensä tuotannolta. Oman korvanapin hankkimista suosittelen. 

– Työkalupussi, kamaa on paljon. 

– Permanenttitussi kalvojen merkitsemiseen.
 

Oletko tyytyväinen suoritukseesi? 

En usko, että olisin voinut tuolloisella osaamisellani juuri tehdä mitään paremmin, mutta on siellä paljon korjattavaa.  

-Jeremy ja Tomi 18J

Haastattelussa Parrasvaloissa-elokuvan kuvaaja Sanni Koivuluoma

SanniKoivuluoma_KUVA-NooraNilsen

  • Miten onnistuit lyhytelokuvan ainoana videokuvaajana? 

Onnistuin hyvin, sillä mukana oli todella hyvä ryhmä. Sain paljon apua muilta oppilailta ja opettajilta ja opin heiltä paljon projektin aikana. Toki tein asioita myös yksin, mutta paljon suunnittelua ennen kuvauksia tehtiin yhdessä ohjaajan kanssa ja kuvauksissa oli osaava kameraryhmä.

  • Mitä kalustoa käytit ja oliko se ennestään tuttua? 

Kuvasimme Sonyn FS7-kameralla, joka oli minulle ennestään osittain tuttu. Ennen kuvauksia sain paljon opetusta kameran käytöstä.

  • Mitkä olivat parhaat ja huonoimmat kuvauslokaatiot Loviisassa? 

Parhain kuvauslokaatio oli ison omakotitalon terassi. Se oli erittäin hieno, siellä oli uima-allas ja se inspiroi kuvaamaan. Huonoin oli pieni huone koulussa, jossa oli ahdasta, kuuma ja piti tehdä vaikeita valintoja kuvatessa.

  • Mitä haasteita kohtasit kuvauksissa? 

Suurin haaste itselle oli omasta terveydestä huolehtiminen. Kuvauksissa oli joka päivä todella kuuma ja kiireessä juominen ja syöminen välillä unohtui.

  • Miltä tuntuu odottaa valmiin elokuvan näkemistä valkokankaalla? 

Jännittävältä! En ole aiemmin kuvannut elokuvaa ja vaikka olenkin tyytyväinen omaan työnjälkeen, muiden ihmisten reaktiot jännittävät. Toisaalta olen myös todella innoissani, koska leffa on ihan mahtava.

  • Oletko ennen ollut mukana näin suuressa kuvausprojektissa? 

En. Olen ollut mukana pienemmissä projekteissa, mutta tämä oli suurin tähänastisista. Loviisa oli todella hyvä kokemus ja opetti paljon ja olen onnellinen, että pääsin mukaan.

-Jeremy & Oona 18J

Haastattelussa Parrasvaloissa-elokuvan värimäärittelijä Tuukka Hyökyvaara

TuukkaHyökyvaara_KUVA-EnniLaitinen

Mitä värimäärittelyyn kuuluu?

Värimäärittely on leffan lookin tekemistä, ja se on usein ohjaajasta kiinni, halutaanko elokuvaan realistista vai villimpää lookia. Leffasta tehdään sellainen, kuin ohjaaja parhaaksi näkee.

Mikä on hankalinta ja helpointa kyseisessä hommassa? 

Helpoimpia ovat perusasiat, muun muassa ns. materiaalin normalisointi. Vaikeinta on tietää, milloin lopettaa – milloin leffa näyttää valmiilta.

Mitä ohjelmaa/ohjelmia käytät? 

DaVinci Resolve.

Muuta kerrottavaa: 

Värimäärittely on tosi tärkeä juttu. Moni ei kuitenkaan tiedä sen tärkeydestä ja se jää muiden hommien varjoon monissa produktioissa.

-Tomi & Kadi 18J

Toinen kuvauspäivä Loviisassa

Promotuottajan päiväkirjasta 15.5.2018

 

Aamulla kokoonnuimme bussin eteen ja matkasimme Loviisan kauniille puistolle kuvaamaan ”Yhden illan juttu” elokuvan ulkokuvauksia.

Aloitin päivänä auttamalla roudaamaan tavaroita puistoon pystytettyyn telttaan ja otin pikaisesti videokameran käteeni ja pääsin pian kuvaamaan ryhmän touhuamista. Päivä on erittäin kuuma ja työryhmän sisällä jokainen muistuttaa toisiaan juomisesta ja aurinkorasvan käytöstä. Näyttelijöille, sekä työryhmän jäsenille jotka eivät pääse helposti varjoon, tarjotaan sateenvarjoja tuomaan helpotusta auringon porotukseen.

IMG_6884[1]

 

IMG_6889[1]

IMG_6891[1]

 

IMG_6898[1]

IMG_6904[1]
Ohjaajat käyvät toimintoja läpi näyttelijöiden kanssa

Kuuma ilma ja rannan hyttyset antoivat oman annoksen vaikeutta kiireisiin kuvauksiin mutta onneksi kuvauksissa on aina mukana ensiapupakkaukset. Vaikeuksista päästiin yhdessä yli hyvällä yhteistyöllä ja kuvauksia päästiin jatkamaan suurimmaksi osaksi ongelmitta. Myös toimiva catering auttoi ryhmää jaksamaan ja vesi ei loppunut keneltäkään!

 

31991233_1014747768681046_327943928693129216_n
Kuvauksissa esiintyi myös vierailevia tähtiä

 

Kuvausten jälkeen kävimme päivän tapahtumat läpi ja mietimme yhdessä tapoja parantaa kommunikaatiota ja kiittelimme hyvästä yhteistyöstä ja cateringistä. Otimme toisen ryhmän vielä mukaan bussiin ja väsynyt ryhmä suuntasi takaisin majoituskylään. Matka sujui nopeasti ja matkalla nopeimmat näkivät vilauksen hirvipariskunnasta. Huomenna taas jatketaan!

Kuvat: Pinja,

Kissakuva: Liisa

 

Terveisin,

Pinja, promotuottaja

Ensimmäinen kuvauspäivä Loviisassa

Promotuottajan päiväkirjasta 14.5.2018

Stadin Ammattiopiston koulun pihaan saapuu kaksi bussia. Vajaa seitsemänkymmentä opiskelijaa heittävät laukkunsa tavaratilaan ja pakkautuvat bussien kyytiin. Matka kohti Loviisaa alkaa. Bussissa työryhmän jäsenet juttelevat innoissaan tulevista kuvauksista: ”Ihan kuin oltais leirikouluun lähdössä”. Pian ollaan perillä ja työryhmät asettautuvat majoituskylään. Lähtö ensimmäisiin kuvauslokaatioihin tapahtuu puolen tunnin sisällä saapumisesta.

Kuljen Parrasvaloissa -leffatiimin mukana tämän viikon. Ensimmäinen päivä kuluu nopeasti. Säät ovat mitä parhaimmat ja kuvaukset ulkona vaativat paljon aurinkorasvaa ja nesteytystä. Päivän lopussa työryhmäläiset ovat väsyneitä, mutta iloisia. Syömme illallista grillausalueella ja innokkaimmat pelaavat minigolffia vieressä sijaitsevalla minigolf-radalla. Päivän kruunaa sauna sekä meressä pulahtaminen. Osa työryhmästä istuu vielä iltaa laiturilla. Väsyneimmät ovat jo painuneet pehkuihin. Minä editoin vielä pari kuvaa kuluneelta päivältä kunnes väsymys alkaa painaa. Tästä tulee mahtava viikko!

Anette_Aittakallio_Loviisa2018_5
Loviisaa kohti!
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_6
Lähdössä ensimmäiseen lokaatioon
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_8
Radiopuhelimet ja liikennemerkit mukana
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_10
Ohjaaja-Jussi matkalla kuvauksiin
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_11
Too Blessed To Be Stressed -tiimipaidat kovassa käytössä
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_18
Tuotantoraamattu suojattu tuulelta
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_16
Ensimmäinen kuvauslokaatiomme
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_17
Ohjaava opettaja tsekkaa radiopuhelimia
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_19
Kuvausassistentti-Helga nauttii auringon lämmöstä
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_23
Kameran tsekkaus käynnissä
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_29
Äänitiimin tukikohta
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_32
Äänityskalustoa
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_33
Luca ja Roope äänitöissä
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_39
Tuotantopäällikkömme Sanni H nauttii RedBullistaan helteessä
IMG_9194
Promo/some-tuottaja (minä) poseeraan vaihteeksi kameran edessä / Kuva: Sanni H
Anette_Aittakallio_Loviisa2018_53
Sannilla catering hallussa

Kuvat: Anette Aittakallio

 

Aurinkoisin terkuin,

Anette, promotuottaja